Sunnuntai 22.5.2016 klo. 21.59
Jokaisella on oma tapansa reagoida toisen ongelmiin ja murheisiin. Osa voivottelee toisen huono tuuria, samalla omasta tilanteestaan iloiten. Toki on heitäkin, jotka todella välittävät ja ovat valmiina antamaan tukea. Aidot ihmiset tulee vain erottaa teeskentelijöistä. Tärkeintä on löytää nämä aidot ihmiset, sillä jokainen tarvitsee jonkun jolle avautua. Mieli ei kestä liiallista kuormitusta ja välillä on ihan hyvä vuodattaa muutama kyynel siinä samassa. Olen onnekas siinä määrin että minulla on useampikin hyvä ystävä, jolle voin kertoa murheeni ja jolta saan tukea. Jokaisesta olen äärimmäisen kiitollinen. But one can only do so much…
Elämäni on yhtä vuoristorataa. Päivittäiset tunnemyrskyt sekottavat pääni enkä tiedä mitä tehdä. Henkilö, joka on joskus tuntenut olevansa täysin hukassa voi taatusti samaistua tilanteeseeni. Pahaan oloon halutaan lievennystä ja elämälle uusi parempi suunta. Vaikeinta omalla kohdallani on pyytää apua. Oma luonteeni ei anna periksi. Haluan eroon pahasta olosta, mutta en halua apua. Lieneekö syynä sitten ongelmien kohtaamisen pelko tai tuntemattomalle puhuminen? En osaa sanoa. Huuto sisälläni kovenee päivä päivältä, mutta sanaakaan en saa sanotuksi. Apua löytyisi läheltä, mutta en oikein yletä kurottamaan tarttuakseni siihen.