3.6.2018 klo 1.06 (ruotsin aikaa)
Koin tänään uskomattoman ja unohtumattoman konsertin. Live-esiintyjänä itse musiikin kuningatar Demetria ”Demi” Lovato. Alle metrin päässä 10 vuotta tätä hetkeä odottanut superinnokas tyttö fanipaita päällä.
sanat eivät riitä kuvaamaan tunnetta jonka itse artisti loi konserttihalliin. Yleisö eli ja oli, hyppelehti ja tanssi, kiljui ja lauloi mukana. Jokaisen kappaleen sanat tulivat kuin apteekin hyllyltä. Omalta osaltani, lauloin sydämeni kyllyydestä, sieluni pohjalta.
Demi on kaunis ja lahjakas laulaja ja artisti. Hän on itsevarma ja rohkea. Hän on esikuva ja esimerkki siitä, että ongelmista ja sairauksista voi parantua. ”You do not have to get through life with mentalillness, you can learn to thrive through it”. Sama pätee kaikessa elämässä.
Olin ennen keikkaa sanonut matkakumppanilleni, että tulen laulamaan kurkkusuorana jokaisen kappaleen jokaisen sanan. Kuvaamiselle tuskin jää aikaa, haluan elää ja olla siinä hetkessä.
Ensimmäisen kappaleen aikana yritin kuvata, mutta totesin että käteni tärisivät liikaa enkä voinut täysin keskittyä elämykselliseen musiikkiin. Niinpä, jätin puhelimen laukkuuni koko konsertin ajaksi. Se oli luultavasti elämäni paras päätös.
Harva voi sanoa laulaneensa yhdessä lempiartidtinsa kanssa. Minä voin. Muut ympärilläni kurottelivat puhelimet esillä kuvia ja videoita havitellen, kun itse nautin showsta (tanssijat ja Demi sekä koko bändi taustalaulajineen oli on point if I might add!).
Warrior kappaleen ajaksi suljin silmäni, ristin käteni rinnalleni ja kuuntelin. Kehoni meni varpaitani myöten kananlihalle. En ole eläessäni kokenut yhtä kaunista hetkeä. Sillä hetkellä hallissa oli vain minä sekä hän. Lauloimme yhdessä lempikappaleeni.
Iloitsen siitä, että konsertti sattui samalle päivälle kuin valmistujaisetkin. On toki harmillista, että missasin ystävieni juhlimista, mutta se mikä minua ei harmita on se, että missaan juomisen ja juhlimisen. Enkä todellakaan sure sitä, etten ollut itselleni pahaa oloa aiheuttavien ihmisten ympäröimänä.
Tällaisina hetkinä ymmärrän, mikä elämässä todella on tärkeää. Läsnäolo.
Jos jonkun arvot eivöt kohtaa kanssani, emmekä jaa yhteisiä mielenkiinnonkohteita, on turha edes yrittää luoda minkäänlaista suhdetta. En elä kenenkään muun, kuin itseni takia. Jos jotakuta ei kiinnosta minun menoni ja onneni, he voivat poistua takavasempaan sanaakaan sanomatta.
Elämää ei saa ottaa liian tosissaan, mutta kallista aikaa ei saa tuhlata vääriin ihmisiin ja vääränlaiseen fiilikseen. Tee päätökset itsesi vuoksi. Nauti elämästä ja jaa ilot ja murheet niiden kanssa, jotka ovat niiden arvoisia.
On ihan okei olla outolintu. Mitä viisaammaksi kehittyy nuorena, sitä enemmän elämästä saa irti.
I choose happiness over social acceptance.
