Sunnuntai 14.8.2016 klo. 11.49
Olen täysin sanaton. 100 päivää. Hymy on herkässä ja näkö sumenee. Olo on helpottunut ja mieli kevyempi kuin moneen kuukauteen. Enää muutama hassu kuukausi niin olen täysin terve ja voin jatkaa (jokseenkin) normaalia elämääni. Pian olen vapaa…
Sydän lyö tiuhaan tahtiin. Monojen siteet napsahtavat kiinni. Lasit asettuvat silmille. Sauvat kiinnittyvät hanskoihin. Katse eteenpäin. Syvä hengitys sisään ja ulos. Ponnistan vauhtia ja olen radalla. Ensimmäinen portti oikealta ja heti käännös seuraavaa porttia kohti. Vauhti kasvaa. Sukset pureutuvat lumeen. Säärisuojat napsahtavat jokaiseen porttiin. Vielä muutama käännös. Maali.