Keskiviikko 13.4.2016 klo. 12.31
Leikkauksesta on kulunut vajaa vuorokausi ja fiilikset ovat seuraavat. Sattuu. Sattuu aivan helvetisti. Loukkaantuessani kipu oli asteikolla 1-10 noin 10-… Jos otetaan uudelleen on tämänhetkinen kipu em. asteikolla siinä parinkymmen paikkeilla! Henkisesti olisin valmis lähtemään kävelylle vaikka heti, mutta jalan kivut rajoittavat liikkumista.
(pre-op)
Kuukauden odottelu päättyi eilen, kun polven eturistiside vihdoin korjattiin. Saavuimme hyvissä ajoin yhdeksältä aamulla Dextran sairaalaosastolle, jossa vaihdoin ihanat pinkit sairaalavaatteet päälle. Odottelu kuitenkin venyi yhteen saakka, kunnes pääsin leikkaussaliin.
(intra-op)
Asetun maakuulle leikkauspöydälle. Pää tyynyyn ja kädet levälleen sivuille. ”Valmiina lentoon”, heittää anestesiahoitaja. Vasempaan kämmenselkään laitetaan tippa ja oikeaan käteen verenpainemittari. EKG lappuja rintakehään ja kylkeen. Lääkettä suoneen ja vasemman käden valtimoissa tuntuu äkillistä puristavaa kipua. Käsi puristuu nyrkkiin. Naaman eteen ilmestyy maski. Valot sammuvat ja on pimeä.
(post-op) klo. 15.17
”Pkiuhiljaa hereillä mutta paljon kipuja:(” – lähetetty @ICEiskä @ICEäiti
Leikkaus sujui lääkärin mukaan hyvin, eikä siinä mennyt tuntia kauemmin. Katkenneen eturistisiteen tilalle asetettiin kokonaan uusi jänne ja ulkosyrjän kierukan repeämä korjattiin samalla. Kivun määrä oli herätessä aivan jäätävä ja olo erittäin sekava. Hetihän siinä pyysin sitten puhelimen käteen ja päivitin sosiaalisen median iloisilla kuvilla! Hyvät naurut siitä sai kun lääkehuurujen jälkeen selasin päivityksiäni ja kuulin sekoiluistani. Voi minua…
20 tunnin paaston jälkeen sain vihdoin ruokaa ja juomaa. Ruokahaluni ei ole lähiaikoina ollut kummoinen, mutta pieni välipala oli kyllä kohdallaan. Olo tuli pian virkeämmäksi ja sain useita vierailuita lääkäriltäni, fysioterapeutilta ja sairaanhoitajilta. Kuuteen mennessä olin jo aivan tolpillani, ottamatta huomioon puudutettua reittäni, jonka takia laahustin kilpikonnaakin hitaammin. Polvituki jäi osastolle ja vain kepit lähtivät matkaan. RIP Robotleglizz, toivottavasti ei enää tavata!
Kotimatkalla olo oli mahtava eikä kipuja enää juurikaan ollut. Iltaa myöten kivut kuitenkin palasivat, enkä ollut varma sallituista lääkemääristä. Tämä tietenkin johti siihen etten uskaltanut ottaa suuria määriä lääkkeitä, enkä sen seurauksena saanut nukuttua puolen tunnin kestoisia torkkuja enempää… Aamulla soitto Dextran heräämöön ja uudet tarkemmat lääkintäohjeet. Kaikkea saa ottaa aivan helvetisti muutaman tunnin välein jos on kovat kivut. Kiitos tästä. Ehkä seuraava yö sujuu sitten paremmin!