Maanantai 11.4.2016 klo. 0.42
Elämä on jokaiselle joskus vaikeaa, eikä aina mene niin kuin toivoisi. On huonoja päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia. Tuntuu kuin mistään ei tulisi mitään, eikä poisitiivisuudesta ole enää jälkeäkään.
Tunnemyrskylle on helppo antaa valta. Kaikissa elämän asioissa on aina hyviä sekä huonoja puolia. Hyvät puolet tulee itse löytää pimeyden keskeltä. Se voi olla hyvin haastavaa ja joskus täysin mahdotonta. Lähiajat ovat koetelleet niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointiani. Koen oloni kaikinpuolin pahoinpidellyksi. ”Miksi minä?” Mitä hyvää tästä muka seuraa? Täysin mahdoton ajatus…
En ole kovinkaan positiivinen luonteeltani. ”Kaikki on perseestä” on käytännössä mottoni jokapäiväisessä elämässäni. Tiedostan kuinka huono minun on olla ja tiedän että asialle on jotain myös tehtävissä. Tiedän ettei ole normaalia olla syömättä. Ei ole normaalia herätä joka yö kesken unien hiestä märkänä. Jos unta ylipäätään yön aikana saa…
Jopa minä säälin itseäni.
Onko huono olo kuitenkaan täysin oma vikani? Onko minun vikani, että minulla on jatkuvasti huono tuuri asioiden suhteen? Ei. Mutta on oma vikani, että annan negatiivisten tunteiden ottaa vallan. Pitää pysyä lujana ja se vaatii vahvuutta. Se vaatii rajuja itkukohtauksia, tyynyn kiljumista ja tavaroiden viskomista. Ennenkaikkea se vaatii aikaa. Kaikesta pääsee yli, jos vaan pysyy vahvana. Periksi ei anneta. EI IKINÄ! Ei vaikka kuinka hokisi itselleen ettei enää jaksa…
Ristiriitaisia aatteita, eikö? Pitää vaan uskoa itseensä ja todella pyrkiä positiiviseen ajatteluun… Siihen keskityn seuraavaksi.
Hiljaa hyvää tulee…