3.3.2018 klo. 3.17
On myöhä. Kello näyttää jo aamun pikkutunteja. Olen pyörinyt sängyssä monta tuntia. Kuunntellut musiikkia, somettanut, meditoinut, katsonut lempisarjaani, uni ei tule. Päässä pyörii liikaa ideoita ja ajatuksia. Mitä minun pitää tehdä. Mitä minulta odotetaan. Mikä on oikea tie onneen ja menestykseen?
Tuntuu, että on aikani jättää menneet taakseni ja suunnata kohti uusia haasteita. Tiedän etten kuulu tänne. Tiedän että kutsumukseni vain odottaa sitä että otan askeleen kohti tuntematonta ja otan ohjat omiin käsiini.
Haluan pois kotoota. Talo joka rakennettiin viidelle eloisalle, sovussa elävälle perheenjäsenelle ei enää tunnu kodilta. Koti on hiljainen ja yksinäinen. Rakkautta ja naurua pulppuava perhe on hajanainen ja rikki. Sisarukset ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Vanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Minä olen yksin.
Kotini on enää vain talo. Paikka jossa nukun, syön ja elelen. Käytän sanaa elellä, sillä en koe eläväni.
Tuntuu hullulta idealta muuttaa vieraaseen kaupunkiin yksin. Hankkia asunto ja tehdä siitä koti. Paikka jossa voin hyvin. Paikka jota voin todella alkaa kutsua kodiksi. Kaupunki täynnä vieraita kasvoja ja nimiä. Kaupunki tuntematon, josta voin löytää itseni. Taakse jää perhe ja ystävät, tuki ja turva.
Mutta onko se loppupeleissä huono asia? Jos en ole onnellinen nykyisessä elämäntilanteessani, ja voin tehdä asiaan muutoksen, onko väärin ottaa riski ja lähteä matkalle kohti tuntematonta?
Matka ei tule oleman esteetön tai helppo. Tie tulee olemaan routainen ja kuoppainen. Kun jäljellä on vain minä itse, löydän voiman ja luoton itsestäni. Ei ole enää ketään jonka luo tulla illalla, ei ketään joka pesee pyykkini tai tekee ruuan mukaan töihin. Ei ketään noutamassa likaisia astioita huoneestani pesuun. Eikä ketään kysymässä miten päiväni meni.
Pärjäänkö yksin? Olenko valmis siihen? Mitä jos en selviä yksin? Mitä jos olen entistä onnettomampi? Mitä jos epäonnistun..
Nämä ajatukset pitävät minut valveilla. En saa mielenrauhaa kun koitan punnita vaihtoehtojani ja miettiä mikä on oikea ratkaisu.
Ehkä ajan myötä ajatukseni kirkastuvat ja löydän avaimen onneen.