11.2.2018 sunnuntai klo. 23.35
Joskus mietin etten kuulu joukkoon. Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi minua. Outolintu. Onko se kuitenkaan huono asia?
Koin viime yönä jotain täysin uutta. Tapasin ennestään tuntemattoman henkilön joka muutaman tunnin keskustelun jälkeen kertoi analyysinsä minusta. Jokainen kohta osui ja upposi.
Sua ei kiinnosta kukaan tai mikään. Mikään ei hetkauta sua. Sulla on selkeä päämäärä ja oot päättäny toteuttavas sen. Sut on vaikea murtaa.
Kuunnellessani näitä sanoja tunsin oloni alastomaksi ja haavoittuvaiseksi. Miten joku tuntematon osuikin niin oikeaan…
Olin ennen huoleton hulluttelija, ilman unelmia ja päämäärää elämässä. Elin hetkessä enkä osannut kuvitella tulevaisuutta. Nyt en osaa elää ilman selkeää suunnitelmaa ja aikataulua, ilman rutiineja. Ilman suurinta unelmaani en pysyisi kasassa.
Mikä siis muuttui? En osaa sanoa. En taida edes tietää.
Ehkä on ihan okei olla täysin erilainen kuin muut.